Kirja-analyysi

Vallankumouksen koettelema

Boris Pasternakin kirjoittama teos “Tohtori Zivago (До́ктор Жива́го)” julkaistiin ensimmäistä kertaa Italiassa vuonna 1957. Teos on alunperin kirjoitettu venäjäksi, mutta julkaisun jälkeen se nousi suosioon ja sitä käännettiin nopeasti eri kielille. Kirjan suosio johtui aiheen ja teeman ajankohtaisuudesta ja teoksen tarinan koskettavuudesta. Ulkopuoliset pystyivät näkemään myös täysin vastakohtaisen näkökulman sodasta käsin sodan sisältä. Teoksen julkaisu sallittiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1988.

Teoksen miljöö asettuu 1900-luvun Neuvostoliittoon Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen ja toisen maailmansodan välille. Kirja herätti paheksuntaa Neuvostoliitossa sillä Pasternakin ajattelumaailma oli sosialismin vastainen. Tästä syystä teosta ei myöskään hyväksytty julkaistavaksi ja kiellettiin Neuvostoliitossa jossa Pasternak sitä alunperin tarjosi, ja Pasternak salakuljetutti teoksen julkaistavaksi Italiaan. Teoksen teema on sodan ja vallankumouksen vaikutus yksilöön.

Tohtori Zivagon tarina kertoo lääkäristä nimeltä Juri Zivago. Kirja alkaa Jurin äidin hautajaisista. Jurin äiti kuolee Jurin ollessa nuori ja Jurin isä on poissa kuvioista. Tämän jälkeen Jurin eno, äidin veli Nikolai pitää huolen tämän kasvatuksesta. Zivago päätyy opiskelemaan Moskovan yliopistoon lääketiedettä ja tapaa samoihin aikoihin hänen tulevan vaimonsa Antonina (Tonja) Aleksandrovnan jonka kanssa hän tulee myöhemmin saamaan pojan, Sashan. Sashan syntymän jälkeen Juri joutuu eroamaan perheestään, sillä hän joutuu ensimmäisen maailmansodan armeijaan lääkäriksi.

Armeijassa Juri asuu maaseudulla ja siellä ollessaan tapaa Lara Antipova -nimisen tyttökymnaasin opettajan. Lara on naimisissa Pavel Pavlovitsin, nuoren sotilaan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Pavel lähtee armeijaan ja ajan kuluessa katoaa. Lara lähtee armeijaan hoitajaksi etsiäkseen Pavelia.

Juri tapaa Laran armeijan sairaalassa ja rakastuu tähän sekä päätyy elämään tämän kanssa. Heillä ei kuitenkaan ole salasuhdetta. Yhdessäolo päättyy siihen, että Lara joutuu lähtemään bolshevikkejä pakoon itään ja ajattelee Jurin seuraavan perässään. Juri ei lähde tämän perään, vaan palaa Moskovaan, jossa hän asui ennen armeijaan joutumistaan. Juri rakastuu jälleen kerran ja perustaa seuraavan perheen.

Juri on tässä vaiheessa elämäänsä jo vanha ja heikko. Ensimmäisenä päivänään uudella työpaikalla hänen elämänsä päättyy työmatkan aikana sydänkohtaukseen ratikassa.

Jurin kuoleman jälkeen Lara palaa takaisin Moskovaan tämän talolle, jossa Jurin ruumis odottaa hautajaisia. Tämän jälkeen kuluu useita päiviä, eikä Larasta kuulu mitään ja Laran oletetaan joutuneen keskitysleirille.

Teoksessa on kaikkitietävä hänkertoja: “Tonja puristi ohimennen kujeellisesti pojan kättä ja hymyili lupaavasti.” “Antonina Aleksandrovnaa hävetti pettää niin törkeästi köyhää talonpoikaisnaista.” Kertoja puhuu hahmoista selvästi kolmannessa persoonassa ja kuvailee heidän tunteita niin kuin tuntisi ne itse.

Teoksen vuoropuheluissa käytettävä kieli on myös vanhoillista nykyajan puhekieleen verrattuna, kuten esimerkiksi “- Tuo, sileäturpainen, menee ja naureskelee!” “- Hän, juuri hän! Ottakaa hänet kiinni, se pakana!” Kertoja puhuu melkolailla yleiskielellä, mutta hänen puheessaan on myös sanoja joita nykyaikana ei välttämättä käytettäisi: “Toinen toisensa takana piileskellen, levottomina kuin povarieukon luona…” Esimerkkinä povarieukko.

Teoksen miljöö sijoittuu ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksen ajalle. Se kertoo ihmisten suhtautumisesta vallankumoukseen ja sotaan. Kaikilla on vaikeuksia elää normaalia elämää, mutta sodan uhrina olo ei muuta heitä epäinhimillisiksi hirviöiksi. Zivagon rakastuminen uudelleen ja uudelleen eri ihmisiin kolmena kertana symboloi ihmishengen vahvuutta ja parantumisen mahdollisuutta. Tästä huolimatta ihminen ei kuitenkaan ole kaiken kestävä, ja Zivagon kuolema kuvastaa vahvan hengen murtumista kaiken koettelemuksen jälkeen, vaikka kaikki onkin kunnossa Zivagon kasvaessa vanhaksi.

Lukija saa Zivagosta viisaan ja luotettavan mielikuvan, sillä hän kyseenalaistaa usein käytäntöjä Neuvostoliitossa ja pohtii erilaisia filosofisia kysymyksiä, kuten: “Jos tämä on harhakäsitys, mitä minun on silloin tehtävä? Mistä elettävä, ketä kuunneltava?” Tämä saa lukijan luottamaan Zivagoon ja pohtimaan eettisiä kysymyksiä elämästä yhdessä tämän kanssa, joka johtuu Zivagon kasvatuksesta, joka myös selittää Zivagon vapaamielisyyden ja kriittisen asenteen sotaa kohtaan.

Zivago poikkeaa massasta ajatustensa vuoksi, sillä monet muut eivät uskalla ajatellakaan jotain mikä saattaisi kritisoida valtion johtoa pelätessään vankituomiota tai jotain pahempaa korruptoituneessa valtiossa.

Zivagon nimi on peräisin venäjän kielen verbistä “elää”, joten tästä voidaan päätellä että nimi tarkoittaa symbolisesti elävää. Tässä tapauksessa elävää kuolleiden joukossa, koska Zivago poikkeaa vahvasti massasta. Tämän voi tulkita niin, että Zivago on vahva massan vastakohta, ja elävän vastakohta on kuollut.

Zivago myös kyseenalaistaa Neuvostoliittolaisten moraaleja, joka voisi johtaa sihen, että näitä voitaisiin pitää symbolisesti epäinhimillisinä eli kuolleina, tai ei ihmisinä. Zivago on siis elävä ihminen kuolleiden tai hirviöiden joukossa ja hän kuvastaa inhimillisyyttä ja kaikkea siihen liittyvää.

Teoksen tohtori Zivago saa lukijan miettimään tärkeitä moraalisia valintoja ja kysymyksiä, sekä kyseenalaistamaan valtakansan eettisiä normeja ja mielipiteitä, sillä hän tuo esiin moraalisten päätösten kärsivän osapuolen näkökulman. Kaikki ei siis ole niin mustavalkoista ja helppoa valintoja tehdessä.